Oletko koskaan miettinyt, että:
Mitä jos en joku päivä vastaiskaan sun tekstariin...
Mitä jos en vastaiskaa kun soitat...
Mitä jos en tulis enään kouluun...
Mitä jos en avaiskaan ovee ku olisit tulossa käymää...
Mitä jos kuulisit joltai et lähin parempaa paikkaan...
Mitä jos välititkin paljon mut et koskaan kertonut sitä...
Mitä jos haluisit sanoo jotain mitä et koskaan ehtinyt sanoa...
Mitä jos et näkiskään mua enää koskaan.. ?

Tuntuu pahalta..

Ahistaa, voisin vaan poistua tästä maailmasta.


Ja miten oon voinu unohtaa kokonaan tätä asiaa?:
"Miten mä en muistanu enään, että Pekka on joskus mulle sanonu että: "Pinkku, kuinka ihmisestä joka nauraa niinkin paljon kuin sinä, voi olla tykkäämättä... Älä höpötä kummia siel.." ?? Voooiii, mulla on jo ikävä niitä aikoja ku Renoise oli viel kunnolla elävien kirjoissa. :)"

Älä itke ku mä meen, mä en ois sen arvonen.

Mul on taipumus menettää kaikki mitä rakastan,
kaikki mitä haluan, ja kaikki mitä arvostan.
Menetin sut, enkä enää tiedä miten jaksan,
sydän vuotaa verta, oon henkisesti lopussa.
"Mitä yhdest pojasta", ne sanoo mut ei tiedä,
etten haluu mitää muuta ku olla sun vierellä.
Pyydän anteeks tuhat kertaa, mut et mitää vastaa.
Kai tajuut etten haluu ilman sua jatkaa?
Tarkotan tätä, - vaikket varmaan uskokaa.

Lupasit auttaa mua hädän tullen, mutta missä viivyt. Lupasit silloin, että katsomme tähtiä öiseltä taivaalta, muttet tullut. Lupasit myös, etten joudu ikinä enään itkemään, mutta miksi itken nyt?

Mun mielessä pyörii vaan yks kysymys: "Miksi?" Lupasit "sun särkyä anna mä en", mutta särjit kuitenkin.

Hiekkalaatikko tuo muistoja mieleen. Leikkiä lapsena, olla onnellinen. Nyt surullisena haikailee aikaa lapsuuden, leikkien. On vain pelejä aikuisten, kieroja ja omituisia. Niihin pitäisi sopeutua. Mutta mieli halaa paluuta menneeseen, aikaan onnelliseen. Miksi täytyy aikuiseksi kasvaa ja raskaat murheet kantavat. Tekisi mieleni itseni hirttää päiväni päättää. Hukkua järveen hypätä mereen. Itkeä nyyhkytän. Saanko tältä elämältä koskaan enemmän? Auki ranteet joku ne sitovat kuitenkin ja palaan taas takaisin.

Mee vaan,
tiedän ettet välitä kuitenkaan.
En lähde seuraamaan,
jään vaan hetkeks odottamaan.
Mä tiedän että sä palaat.

Mietin vaan,
miten kauan kestän ilman sua?



Go ahead,
I know you do not care about anyway.
I do not follow the source,
but I'll wait for a moment.
I know that, you are returning.

I was just wondering
how long endure without you?

kaverit hei, mä oon tosi pahoillani
oon vaa väsyny, enkä pysy jaloillani
pienityttö seisoo keskel helvetin liekkei
koittanu pitkää hymyillä, vaik vaa sattuu
oon voimaton, oon heikko, en jaksa enää
mikään ei kiinnosta, tää sattuu,
en syytä teitä, mutta mä oon nyt hajalla
miettikää ees vähä, mutta en sano pahalla
ootte mun sydämes, ja rakastan teitä
oon pahoillani, ja toivon että säkin oot
sama se on mitä teen,
anna käsi, anna voimaa, anna usko elämään
tää sattuu, eikä apua näy missään
oon pettyny, tää ei ollut mitää leikkii
ootko nyt tyytyväinen..?

yksinäinen lapsi itkee hiljaises maailmas

tahtoisi vain olla paremassa paikas

kaipaisi seuraa ja jonkun johon luottaa

jonkun jota rakastaa ilman et tuskaa tuottaa