Pitkästä aikaan...

En oo aikoihin kirjottanu mitään, jotenkin tuntuu, ettei kukaan oikeasti tiedä miltä musta tuntuu.. tai mitä mun elämässä on oikeesti tapahtunu kaiken sen jälkeen kun viimeksi olen kirjoittanu jotain tänne(jossei koskaan silloinkaan). Noo, koulu käyty loppuun nyt ainakin toistaiseksi.. 13 vuotta sitä menikin, ihme että oon jaksanu. Välillä on tuntunut, etten jaksais, kun en oikeen oo jaksanu muutenkaan. On ollut ihan hyviä hetkiä, mut niitäkin hetkiä kun ei oikeesti jaksa. Niko päätti laittaa alku vuodesta välit poikki, sitä oon välillä miettiny, enkä ole saanut vastauksia sen koommin kysymyksiini. Tanskassa olin myöskin koulun kautta 2 viikkoa. Ahisti olla sielä, en oikein osannu kommunikoida oikein, ja ehkä siksi halusin pois. Paeta. Kesän alussa valmistuin ja lopulta muutinkin pois kotoo. Nyt on oma koti. Mut jotenkin ahistaa, ihan hirveesti. Haluisin itkee, välillä taistelen vastaan. Oon huomannu, ettei enään mikään pienikään hyvä juttu auta mihinkään. Odottelen lokakuuta, että nään pitkästä aikaa hyvän ystävän, ja saa jutella ja olla. Käydään yhessä kattomassa Vuosi 85 remix GTP - näytelmä. Sivuilla on lukenu, että tulee olemaan hieman erilaisempi kuin ennen. Nooo, vaihtelu virkistää. Oon ite nähnyt kyseisen näytöksen 4 kertaa, ja kerran Pyynikin kesäteatterissä Heinäkuun alussa. Jotenkin tuntuu, että oon se porukan kusipäisin. Kaikki jotenkin esittää hyvää kaverii mulle.. Ihan kun en tajuais asiaa, en oo tyhmä. Tai toisena vaihtoehtona on tietenkin se, että musta on tullu hirveen vainoharhainen.. en voi sille mitään. En vaan pysty luottaan ihmisiin, enkä myöskään uskoo. Tuntuu, että oon se paha ihminen. Ei mulla oo paljoo hyviä kavereita, ehkä kaks tai kolme. Kaikki jotenkin niin erilaisia. Jokasen kanssa oon aina vähän erilainen. Tahtoisin olla vielä se pieni tyttö, jollon kaikki oli hyvin.. ainakin melkein. Paremmin. Unelmoin monesta asiasta, mut jotenkin kaikki unelmat on vaan hajonnu sirpaleihin.. Ei niitä ole, en oo osannu tavottaa niitä. Jotenkin niin yksin. Oon ehkä hieman säälittävä tapaus, mut anyway.. Oon vaan halunnu tukee, ymmärrystä, hyväksyntää, arvostusta, tasapuolisuutta ja rakkautta.. onko se vaadittu liikaa? Oon miettiny poistuvani FB:stä, mut en oo saanu aikaseksi. Tai tekisin toisen - uuden - profiilin, mut lisäiskö kaikki ne ihmiset sitä toista itellensä, jotka haluisin kaveriksi sitä kautta??? Joo, okei, miksen kysy.. ei kaikilta vaan kysytä. Mua pelottaa tulevaisuus, on pelottanu jo monta vuotta. Pelkään itteeni, pelkään muita. Sitäkin monta vuotta. Aina. En kestäis enään pahaa, rikkoutumista. Kumpa vaan kaikki olisi paremmin.

En tahdo enään..

En kokea halua enään pahaa oloo, monesti sen oon sanonu.
Ei mikään auta. Jokanen satuttaa ja itse satutan itseäni kaikkein eniten.
Yritän kaikkia hauttaa, mutta itseä kaikkein vaikenta.

En tuu unohtaa niit meidän hetkii hyvii
muistan pelkästää hyvät jutut, siihen mä pyrin
kyl mäki tyrin mut nii myös sä
nää sovinnoneleet on vähän myöhässä
mutta, haluun sun kuulevan et sua rakastin
haluisin ne kaikki kuukaudet nyt tähä takasin
nää sanat kasasin, et tiedät ne jutut nyt
mitä en sillon sulle sanoa pystynyt
kaipaan sua nii etten voi sitä kuvailla
kerro et pitääks alkaa mitää lupailla?
tuotin sulle vaa liikaa painetta
jätit mut ja ehk siihen oli aihetta
yritän nyt muuttuu ja vaihtaa uutta vaihdetta
mut sano oliks sun tunteet pelkkää valhetta?
päätä ite, haluun sut, muista viis
täl hetkel kaikki on vaa susta kii

Kyl sä tiedät kuinka sait mut tuntemaan
en mäkää ois rakastanu, sua muuten vaa
en voi heittää tunteitani tuuleen vaan
mutten tiedä mitä mun pitäis tuntea

Jos oisin tienny siinä linkkapysäkillä
et seuraaval viikol ollaa vaa ystävinä
olisin ollu erilaine, rakkaampi sua kohtaa
mut toivottavasti sulla on hyvä syy mikä sua ohjaa
valinnoisas, ainaki mun suhteen
luulin vaa et säki haluut kunnon suhteen
ja olihan meillä sellanen, et voi moittii
mut sä taidat olla se joka nyt voitti
kyl sä tiedät mitä sä sait mut tuntemaa
en mä sua ois rakastanu muuten vaa
olin tosissani joka sekunnil sun kanssas
olin valmis sun kaa kokee kaiken mitä on vastas
paitsi sen, ku sanoit et haluut erota
tunsin heti sydämen pohjas et se on nyt menoa
haluun tän biisin myötä sulle sen kertoa
et mun tunteille sua kohtaa mikää ei vedä vertoja

Kyl sä tiedät kuinka sait mut tuntemaan
en mäkää ois rakastanu, sua muuten vaa
en voi heittää tunteitani tuuleen vaan
mutten tiedä mitä mun pitäis tuntea

Ollaan vast neljätoista, elämä edessä
olisin vaa mielelläni kulkenu sun vanavedessä
jätit mun sydämeen liian suuren aukon
nyt sun kuvaa yksin katson ja henkee haukon
käskit unohtaa ittes ja jatkaa elämää
mut miten pystyn ku olit suurin osa mun elämää
haluut katsoo asioit vähä etäämpää
mut musta tuntuu et ilman sua en mitää nää
sun lämmintä kättäs en saa tuntee sitäkää
tai yhteisii sunnuntai-iltoja, ei niitäkää
tää on epätoivost, mutten pysty elää ilman sua
ihan sama vaik annan itteni pilaantua
kun ei oo enää mihin vois panostaa
kaiken hyvän osaan elämästä kadottaa
en unohda sua koskaa, rakas
mut voitsä antaa sen mun sydämen ees takas?

Kyl sä tiedät kuinka sait mut tuntemaan
en mäkää ois rakastanu, sua muuten vaa
en voi heittää tunteitani tuuleen vaan
mutten tiedä mitä mun pitäis tuntea

Kyl sä tiedät kuinka sait mut tuntemaan
en mäkää ois rakastanu, sua muuten vaa
en voi heittää tunteitani tuuleen vaan
mutten tiedä mitä mun pitäis tuntea

Jos mä olen pieni, ihan huomaamaton
et ehkä huomaa että taidat olla onneton
En tunnista sinua, mitä sulle sanoisin
Ketä mietit kun käännät selän iltaisin?
Luulin et voisin saada nää tunteet loppumaan
mut sua kohtaa ne ei millää sammukaan
Jos jaksaisinkin uskoa
et oisin vahvempi huomenna
ja aivan tarpeeks onnellinen ilman sua
Mut ei, sä oot niin liikaa kaikkea
ja mul on liikaa sua kohtaa tunteita
Ja ne kasvattaa lisää valheellista toivoa
Ei pitäis olla näi vaikeaa
laittaa kengät jalkaan, paeta
mut jokin pitää mua otteessaan.
Niin irrallaan me ollaan,
ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä kumpi meistä ensin irroittaa...

Onnelisuus ei kestä ikuisesti.
Ehkä hetken tai kaks.
Joskus tappiot on vaan pakko kestää.
Pakko ne joskus on kokea.
Oon kai vaan huono kestämään tälläiset.
Pakko on koittaa.
Tiedät ett' nyt on vaikeeta.
Haluun et ymmärrät sen?
Toivon et kaikki kääntyy paremmaks!
Sua menettää en tahdo.

Jostain syystä mä aloin uskoon tunteisiin,
vaik me tuskin edes tunnettiin ja mulle se tunne oli niin uutta.
Mä aloin lyhyes ajas pitään susta niin paljon,
etten mä voinu enää mitää ku ainoo mitä ajattelin niin olit sinä.
Joka päivä mä ajattelin sua vaan, nää ajatukset sai mut pikku hiljaa huomaa,
etten mä enää vaan pitäny susta, vaan paljo enemmän ku kestään muusta.
Kukaan ei koskaan saanu mua tunteen näin,
aina ajattelin ettei mulle kävis näin.
Mun on hyvä olla sun kaa ja mä tiedän et mä murehdin turhaa,
enkä mä koskaa tuu päästämään irti, mä rakastan sua beibi katon mun silmiin.

Osaisitko arvostaa sitä että sanon sinulle "Rakastan sinua."
Koska saisin sinut tuntemaan olosi rakastetuksi ja hyväksi.

Sanoisin sinua komeaksi/kauniiksi.
Koska todella tarkoitan sitä.

Halaisin sinua.
Koska haluan sinulle turvaa.

Vähän ärsyttäisin välillä.
Saadakseni jakamattoman huomion.

Suutelisin sinua.
Tunteakseni sen kuinka sinuun rakastuin.

Valittaisin välillä.
Vain koska haluan että opitaan toistemme tavat.

Kuuntelisin sinua aina.
Koska haluan kuulla asiasi ja ymmärtää sinua.

Kosisin sinua.
Koska haluaisin viettää joka ihanan ja paskan päivän sinun kanssa.

Olisin rehellinen.
Koska haluan että luotat minuun.

Olisin hiljaa.
Koska haluan kuulla hengityksesi.

Kuolisin sinua ennen.
Koska haluan että voisit elää muistoissamme ja tietäisit että et tuhlannut elämääsi. Ja sait saattaa minut rauhaan.

Luokses jos voisin vielä palata
sua vielä kerran jos saisin mä halata
en mitään muuta tarvii ku sut mun vierelle
haluun täst maailmasta vaan sut mun vierelle
ei mul oo paljoo mitä voisin sulle antaa
ota mut vaan tälläisena sitä mä hei kaipaan
tarvin sun kaltastas suojelusenkelini
jolla on vapaa olkapää siihen kun sais itkee
olla oma ittensä ja näyttää miltä tuntuu
kertoo et oon tainnu suhun rakastuu
Rakkaus mun sanoin kertoo kuinka paljon välitän
kuinka paljon tarviin sua ja kuinka mul on ikävä
kuinka mul on hauskaa sun seurassas ja
kuinka paljon haluun olla sun kanssas
suutele ja halaa kuuntele mun ääntä
joka sanoo " älä päästä mun kädestä"
koskaan päästä mun kädestä
Oon oottanu nii kauan tätä päivää ja
et voitas olla yhes ja niin onnelisina
nojaata sua vasten ja vetää syvään henkee
olla sun vierellä eikä tarvis pettyä
sun silmäs loistaa kun kaks tähtee taivaalla
sun kanssas mihin vaan halun olla valmiina
silitä mun hiuksii lupaan kiinni pitää
en haluu sua millonkaan menettää
eikä meitä tuu kuolemakaa erottaa
kosk rakkaus on vahvempi kuolemaa
Rakkaus mun sanoin kertoo kuinka paljon välitän
kuinka paljon tarviin sua ja kuinka mul on ikävä
kuinka mul on hauskaa sun seurassas ja
kuinka paljon haluun olla sun kanssas
suutele ja halaa kuuntele mun ääntä
joka sanoo " älä päästä mun kädestä"
koskaan päästä mun kädestä.

paljon oon kestäny ja paljo tuun joutuu viel kestää,
mut mitä jos en vaa jaksakkaa enää ?
kaikki tää paska mun niskaa tippuu,
eiks kukaa huomaa et heilutan valkost lippuu ?
en haluis muuta ku luovuttaa, en vaa millää jaksais enää tätä paskaa,
viel vähä aikaa yritän tätä kestää,
mut jos asiat ei muutu ni johonki kiipeen ja sielt alas hyppään,
pyydän anteeks kaikilt joit oon pahoin päivin satuttanu,
en oo sitä tahallaa tehny enkä tarkottanu,
toivon et ette muistele mua pahalla,
ei teijä merkityst voi mittaa ees rahalla,
toivotaa et kaikki kääntyis pian parhain päi,
muute koht joku suree et mun elämä liia lyhyeks jäi




Kauan, siinä kesti liian kauan.
Luovuin, aivan liian varhain.
Kunnes tajusin, olit jota rakastin.
Sano vain, niin luokses vielä tuun.
Mihin vaan, seuraan sua aina.
Sano vain, ja vuokses vielä löydän, yhteisen onnen, parhaat vuodet.

kammastani löysin pienen pienen täin, joka mulle lausui näin: suida duida osaaksä uida, pysykkö pinnalla? suida duida osaaksä uida, pysykkö pinnalla? napa kiven päällä ui!

pipostani löysin pienen pienen täin, joka mulle lausui näin: -||-

hiuksistani löysin pienen pienen täin, joka mulle lausui näin: -||-

suida duida osaaksä uida....