Ei pitäis.

Tänne ei pitäis kirjottaa ku on pahalla päällä, ku ei siittä tuu muutakun enemmän pahalle tuulelle.

"Joskus tuntuu
et kaikki sortuu
ja maailma kaatuu
mun niskaan

Synkät pilvet peittää auringon
ja väreistä nään pelkästään harmaan
mut frendit päivän kirkastaa
Niihin luottaa voi..."

Rantajätkät ry : tuhtia tärinää jo vuodesta 1982

Missä on tän vuoden kuvat?
Tahon sen kirjanki jo lainattavaksi.

Vajosin jälleen.

Luulin itsekkin että kaikki olis edes nyt hyvin. Ajattelin että muuttaminen pois porukoitten luota auttais.. Saisi jatkaa omaa elämää. Mulla on työt ja pystyn käymään salilla. Entä sitten? Kaikki vaan taas luisuu, en jaksa.. Jooo, oon onnellinen että asun omillani ja on töitä maaliskuun 16. päivään saakka. Ja voin käydä salilla. Ja joo, on mulla 3 kaveriikin. Entä sitten? Oon vaan joka ikinen päivä väsyny. En oikein enään osaa elää. "SÄ ET VOI MUA, ENÄÄN AUTTAA, KUKAAN EI VOI, MUA VAPAUTTAA, ÄLÄ MIETI, ÄLÄ MUISTA, ÄLÄ OOTA, MUA ET VOI, ENÄÄN KOOTA, OLEN RIKKI, SÄ OOT EHJÄ, TEE SE MITÄ, TÄYTYY TEHDÄ, KÄÄNÄ SELKÄS, JATKA MATKAA, MÄ JÄÄN TÄHÄN, SÄ SAAT JATKAA! ÄLÄ KATSO, KYSYVÄSTI, NYT KUN SANON HYVÄSTI!"

Asiat toisin fucking life.

Mullon suhteellisen hyvä elämä nykyään. On oma koti, työt toistaseksi vuoden loppuun asti ja sali. On mulla pari hyvää ystävääkin, mutta en vaan jaksa. Elämä tuntuu välillä luisuvan ihan tajutonta vauhtia suohon. Ja mikä siihen olisi neuvoksi? Oon yritääny pitää pienistäkin hyvistä jutuista kiinni. Se ei vaan jotenkin auta. Ei enään. Aina teen jotenkin väärin, tai jokin asia epäonnistuu.. Ja tuntuu jotenkin pahalta. Miks kaikki muut pääsee paremmin eteenpäin kun mä? En enään osaa olla kenenkään kanssa niinkuin ennen. Tää kirjoittelukin on ihan paskaa. Mullon ikävä yhtä tyyppiä, joka toki on melko kusipää. Satutti liikaa, ja häipy mun elämästä. Nyt vaan voisin alottaa kaiken alusta, jossain muualla. Kaukana täältä, ehkä helpompi olis.

Mmmmm...

Miten musta vaan tuntuu, et oon se huonoin ihminen päällä maan? Miksei kukaan huomaa, että tuntuu pahalta? Miks kukaan ei huomaa omia virheitään? Ihan liikaa paskaa mut alas painaa. Kohta en jaksa, jonain päivänä mua ei välttämättä oo täällä. Miksei oo rakkautta? Missä on tuki, luottamus, usko ja toivo? Mihin on kadonnu läheisyys ja arvostus? En löydä enään mitään, en hyväksyntää.. en muutakaan. help... !

Juuuso

Oivoi tui. Kävin tässä yks päivän - oisko ollu eilen - ostamassa Viidakkovekara Juuso dvdeitä 1-6 ! Ja katoinkin jo yhden, oi voi ! Pitäis värjätä tukka, ens viikolla pitäis mennä valokuvaajalle, ottaan valmistujaiskuvat jne.

Pitkästä aikaan...

En oo aikoihin kirjottanu mitään, jotenkin tuntuu, ettei kukaan oikeasti tiedä miltä musta tuntuu.. tai mitä mun elämässä on oikeesti tapahtunu kaiken sen jälkeen kun viimeksi olen kirjoittanu jotain tänne(jossei koskaan silloinkaan). Noo, koulu käyty loppuun nyt ainakin toistaiseksi.. 13 vuotta sitä menikin, ihme että oon jaksanu. Välillä on tuntunut, etten jaksais, kun en oikeen oo jaksanu muutenkaan. On ollut ihan hyviä hetkiä, mut niitäkin hetkiä kun ei oikeesti jaksa. Niko päätti laittaa alku vuodesta välit poikki, sitä oon välillä miettiny, enkä ole saanut vastauksia sen koommin kysymyksiini. Tanskassa olin myöskin koulun kautta 2 viikkoa. Ahisti olla sielä, en oikein osannu kommunikoida oikein, ja ehkä siksi halusin pois. Paeta. Kesän alussa valmistuin ja lopulta muutinkin pois kotoo. Nyt on oma koti. Mut jotenkin ahistaa, ihan hirveesti. Haluisin itkee, välillä taistelen vastaan. Oon huomannu, ettei enään mikään pienikään hyvä juttu auta mihinkään. Odottelen lokakuuta, että nään pitkästä aikaa hyvän ystävän, ja saa jutella ja olla. Käydään yhessä kattomassa Vuosi 85 remix GTP - näytelmä. Sivuilla on lukenu, että tulee olemaan hieman erilaisempi kuin ennen. Nooo, vaihtelu virkistää. Oon ite nähnyt kyseisen näytöksen 4 kertaa, ja kerran Pyynikin kesäteatterissä Heinäkuun alussa. Jotenkin tuntuu, että oon se porukan kusipäisin. Kaikki jotenkin esittää hyvää kaverii mulle.. Ihan kun en tajuais asiaa, en oo tyhmä. Tai toisena vaihtoehtona on tietenkin se, että musta on tullu hirveen vainoharhainen.. en voi sille mitään. En vaan pysty luottaan ihmisiin, enkä myöskään uskoo. Tuntuu, että oon se paha ihminen. Ei mulla oo paljoo hyviä kavereita, ehkä kaks tai kolme. Kaikki jotenkin niin erilaisia. Jokasen kanssa oon aina vähän erilainen. Tahtoisin olla vielä se pieni tyttö, jollon kaikki oli hyvin.. ainakin melkein. Paremmin. Unelmoin monesta asiasta, mut jotenkin kaikki unelmat on vaan hajonnu sirpaleihin.. Ei niitä ole, en oo osannu tavottaa niitä. Jotenkin niin yksin. Oon ehkä hieman säälittävä tapaus, mut anyway.. Oon vaan halunnu tukee, ymmärrystä, hyväksyntää, arvostusta, tasapuolisuutta ja rakkautta.. onko se vaadittu liikaa? Oon miettiny poistuvani FB:stä, mut en oo saanu aikaseksi. Tai tekisin toisen - uuden - profiilin, mut lisäiskö kaikki ne ihmiset sitä toista itellensä, jotka haluisin kaveriksi sitä kautta??? Joo, okei, miksen kysy.. ei kaikilta vaan kysytä. Mua pelottaa tulevaisuus, on pelottanu jo monta vuotta. Pelkään itteeni, pelkään muita. Sitäkin monta vuotta. Aina. En kestäis enään pahaa, rikkoutumista. Kumpa vaan kaikki olisi paremmin.

En tahdo enään..

En kokea halua enään pahaa oloo, monesti sen oon sanonu.
Ei mikään auta. Jokanen satuttaa ja itse satutan itseäni kaikkein eniten.
Yritän kaikkia hauttaa, mutta itseä kaikkein vaikenta.

En tuu unohtaa niit meidän hetkii hyvii
muistan pelkästää hyvät jutut, siihen mä pyrin
kyl mäki tyrin mut nii myös sä
nää sovinnoneleet on vähän myöhässä
mutta, haluun sun kuulevan et sua rakastin
haluisin ne kaikki kuukaudet nyt tähä takasin
nää sanat kasasin, et tiedät ne jutut nyt
mitä en sillon sulle sanoa pystynyt
kaipaan sua nii etten voi sitä kuvailla
kerro et pitääks alkaa mitää lupailla?
tuotin sulle vaa liikaa painetta
jätit mut ja ehk siihen oli aihetta
yritän nyt muuttuu ja vaihtaa uutta vaihdetta
mut sano oliks sun tunteet pelkkää valhetta?
päätä ite, haluun sut, muista viis
täl hetkel kaikki on vaa susta kii

Kyl sä tiedät kuinka sait mut tuntemaan
en mäkää ois rakastanu, sua muuten vaa
en voi heittää tunteitani tuuleen vaan
mutten tiedä mitä mun pitäis tuntea

Jos oisin tienny siinä linkkapysäkillä
et seuraaval viikol ollaa vaa ystävinä
olisin ollu erilaine, rakkaampi sua kohtaa
mut toivottavasti sulla on hyvä syy mikä sua ohjaa
valinnoisas, ainaki mun suhteen
luulin vaa et säki haluut kunnon suhteen
ja olihan meillä sellanen, et voi moittii
mut sä taidat olla se joka nyt voitti
kyl sä tiedät mitä sä sait mut tuntemaa
en mä sua ois rakastanu muuten vaa
olin tosissani joka sekunnil sun kanssas
olin valmis sun kaa kokee kaiken mitä on vastas
paitsi sen, ku sanoit et haluut erota
tunsin heti sydämen pohjas et se on nyt menoa
haluun tän biisin myötä sulle sen kertoa
et mun tunteille sua kohtaa mikää ei vedä vertoja

Kyl sä tiedät kuinka sait mut tuntemaan
en mäkää ois rakastanu, sua muuten vaa
en voi heittää tunteitani tuuleen vaan
mutten tiedä mitä mun pitäis tuntea

Ollaan vast neljätoista, elämä edessä
olisin vaa mielelläni kulkenu sun vanavedessä
jätit mun sydämeen liian suuren aukon
nyt sun kuvaa yksin katson ja henkee haukon
käskit unohtaa ittes ja jatkaa elämää
mut miten pystyn ku olit suurin osa mun elämää
haluut katsoo asioit vähä etäämpää
mut musta tuntuu et ilman sua en mitää nää
sun lämmintä kättäs en saa tuntee sitäkää
tai yhteisii sunnuntai-iltoja, ei niitäkää
tää on epätoivost, mutten pysty elää ilman sua
ihan sama vaik annan itteni pilaantua
kun ei oo enää mihin vois panostaa
kaiken hyvän osaan elämästä kadottaa
en unohda sua koskaa, rakas
mut voitsä antaa sen mun sydämen ees takas?

Kyl sä tiedät kuinka sait mut tuntemaan
en mäkää ois rakastanu, sua muuten vaa
en voi heittää tunteitani tuuleen vaan
mutten tiedä mitä mun pitäis tuntea

Kyl sä tiedät kuinka sait mut tuntemaan
en mäkää ois rakastanu, sua muuten vaa
en voi heittää tunteitani tuuleen vaan
mutten tiedä mitä mun pitäis tuntea

Jos mä olen pieni, ihan huomaamaton
et ehkä huomaa että taidat olla onneton
En tunnista sinua, mitä sulle sanoisin
Ketä mietit kun käännät selän iltaisin?
Luulin et voisin saada nää tunteet loppumaan
mut sua kohtaa ne ei millää sammukaan
Jos jaksaisinkin uskoa
et oisin vahvempi huomenna
ja aivan tarpeeks onnellinen ilman sua
Mut ei, sä oot niin liikaa kaikkea
ja mul on liikaa sua kohtaa tunteita
Ja ne kasvattaa lisää valheellista toivoa
Ei pitäis olla näi vaikeaa
laittaa kengät jalkaan, paeta
mut jokin pitää mua otteessaan.
Niin irrallaan me ollaan,
ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä kumpi meistä ensin irroittaa...